„Se on sitten kesä“ kirjoitti suomalainen  kirjailija muutama vuosikymmen sitten. Toinen julkaisi kirjan nimellä „Mies elää vain kesällä“ ja ajatteli kai siinä saksalaisittain „Man lebt nur im Sommer“, sillä kaikkiahan meitä tämä koskee sukupuoleen katsomatta, eikö totta?

Pitkä ja vaikea oli taaksejäänyt talvi. Väsyneitä, loppuun saakka uupuneita nuoria ja vanhoja lähimmäisiä.  Etsimättä tulevat mieleen Jesajan kirjasta nämä jakeet: „  Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat“.(Jesaja 40,30)  Näin se juuri on, mutta onko tässä jotain uutta, sellaista rohkaisevaa, jota me yleensä Pyhästä kirjasta etsimme? Kyllä on, sillä  näin Jesajan sanoma  jatkuu: „Mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy“ (Jesaja 40,31).

Eihän ole rima korkealla? Ei siis ole kirjoitettu, että ne jotka Herraan uskovat ja luottavat , he saavat uuden voiman, vaan aivan selvästi luemme, „kaikki, jotka Herraa odottavat“, heille se tapahtuu! Olen pienestä pitäen kuullut puhuttavan ikävöivästä, odottavasta uskosta. Se on jotakin hyvin suomalaista, hyvin maanläheistä, eikö totta? Pitkän talven me jaksamme odottaa uutta kevättä ja kesää. Ja kun sitten kesä tulee sekin harmaana ja sateisena, me odotamme edelleen ja toivomme, että jospa se tästä kuitenkin… 

„Die Sehnsucht nach der Ewigkeit“, iäisyyden ikävöinti, Taivaallisen Isän lähelletulon odotus ja kaipaus, se kaikki on uskon alkua ja jatkumista läpi meidän elämämme. Ja jo se merkitsee valtavaa apua ja voiman lisää silloin, kun sitä ei ole ollenkaan.  Ja siitä kai tulee sekin meille suomalaisille , että syvin onni ja kiitollisuus on usein hymyä  kyynelten läpi.

Elikkä toisin sanoen, iloitaan ja riemuitaan ja kiitetään kesästä, mutta ennenkaikkea siitä, että Herra on hyvä ja että Hänen armonsa pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen! Ja eikö totta, me kyllä jaksamme ja haluamme odottaa!

Rakkain terveisin kodista kotiin, sydämestä sydämeen

Pekka

PDF