Rakkaat ystävät lähellä ja kaukana. Vuosi on jo pitkälle kulunut, mutta siitä huolimatta tuo otsikossa oleva toivotus on paikallaan, eikö totta? Sillä siunausta me tarvitsemme, jokainen meistä. Siksi Vanhan Testamentin juhlallisin sanoin: „Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua“. (4.Moos. 6, 24).

Alkukielisen siunausta tarkoittavan sanan voisi kääntää myös niin, että meidät otetaan syliin ja suljetaan hellään turvaan. Siinä me saamme kokea suurta rakkautta, lämpöä ja turvallisuutta ja se kaikki on juuri sitä, mitä me elämässämme kaikkein eniten kaipaamme ja tarvitsemme. Vanhan Testamentin juhlalliset sanat jatkuvat: „ Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen“.

Kirkastaminen tässä yhteydessä liittyy taivaalliseen valoon, joka ympäröi kirkastuksen vuorella Jeesusta ja hänen kanssaan keskustelevia Moosesta ja Eliaa. Opetuslapsista Pietari ehdotti silloin, että sinne he voisivat jäädä, niin hyvä heillä siellä ylhäällä oli. Mutta matka jatkui, kuitenkin tietoisuus valosta ja armosta saattelivat matkalaisia. Sillä lähdettävä oli ihmisten keskelle, maailmaan, elämään palvelun teillä.

„Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan“. Nämä sanat saattelevat meitäkin jumalanpalveluksen päätyttyä, niin kuin saattelivat hajaantuvaa Israelia Vanhan Testamentin aikana. Jumalan katse seuraa meitä, jotka ovat saaneet kokea Hänen palvelevaa rakkauttaan, jota meidän tehtävämme on viedä eteenpäin. Ja seurauksena siitä on rauha, se rauha, joka on kaikkea meidän ymmärrystämme ylempänä ja joka varjelee meidän sydämemme ja ajatuksemme Jeesuksessa Kristuksessa (Fil. 4,7). Se rauha on sovintoa oman itsemme, lähimmäistemme ja Jumalamme kanssa.  

Sydämellisesti tervehtien

PDF